Euroopan suurvaltojen ja Etiopian välinen kilpailu

1800-luvun puolivälin tienoilla Somalian niemimaasta tuli Ison-Britannian, Italian ja Ranskan välisen kilpailun näyttämö. Itse Afrikan mantereella mukana oli myös Egypti ja myöhemmin Etiopia, joka laajensi ja vakiinnutti valtakuntaansa keisarien Tewodros II, Yohannes IV ja Menilek II johdolla. Britannian kiinnostus Somalian pohjoisrannikkoa kohtaan seurasi vuonna 1839 perustettua brittiläistä koalausasemaa Adeniin lyhyelle Intiaan johtavalle reitille. Adenin varuskunta luotti lihan tuontiin viereiseltä Somalian rannikolta. Ranska tavoitteli omaa hiilenpyyntiasemaa ja sai Obockin Afarin rannikolta vuonna 1862, myöhemmin työntäen itään ja kehittäen Somalian Djiboutin satamaa. Pohjoisempana Italia avasi vuonna 1869 aseman Asebiin, josta tuli Myöhempien hankintojen myötä Eritrean siirtomaa. Näiden eurooppalaisten sotaharjoitusten siivittämänä Egypti elvytti Turkin Vanhat vaatimukset Punaisenmeren rannikosta. Vuonna 1870 Egyptin lippu nostettiin esille Bullaxaarissa (Bulhar) ja Berberassa.

Britannia vastusti aluksi näitä egyptiläisten siirtoja, mutta oli vuoteen 1877 mennessä alkanut pitää Egyptin miehitystä sopivana suojana eurooppalaisten kilpailijoiden hyökkäyksiltä. Sudanissa tänä aikana puhjenneen kapinan aiheuttaman sekasorron myötä Egyptin oli kuitenkin pakko vähentää siirtomaavastuutaan ja evakuoida Hārer ja sen Somaliomaisuus vuonna 1885. Tässä tilanteessa Britannian hallitus päätti vastahakoisesti täyttää Egyptin jättämän aukon. Vuosien 1884 ja 1886 välillä laadittiinkin suojelusopimuksia tärkeimpien Pohjois-Somalian klaanien kanssa, jotka takasivat heille ”itsenäisyyden.”Somalian aluetta ei täysin luovutettu Britannialle, mutta Britannian protektoraatti julistettiin ja varakonsulit nimitettiin ylläpitämään järjestystä ja valvomaan kauppaa Seylacissa, Berberassa ja Bullaxaarissa. Maan sisäosat jäivät koskemattomiksi, vain rannikko kärsi.

eastern Africa: imperial partitions, late 19th and early 20th centuries
eastern Africa: imperial partitions, late 19th and early 20th centuries

Imperial partitions of eastern Africa, 1881–1925.

Encyclopædia Britannica, Inc.

samaan aikaan Ranska oli uutterasti laajentanut siirtomaataan Obockista, ja yhteentörmäys Britannian kanssa vältettiin vain täpärästi, kun Englannin ja Ranskan välinen sopimus kahden vallan somaliomaisuuden rajoista allekirjoitettiin vuonna 1888. Samaan aikaan italialaiset laajensivat aktiivisesti myös Eritrean siirtokuntaansa ja tunkeutuivat Etiopian alueelle. Menilek käytti tilaisuutta hyväkseen ja valtasi Hārerin muslimikaupungin, joka jäi itsenäiseksi Egyptin vetäytymisen jälkeen. Vuonna 1889 Etiopia ja Italia solmivat Wichalen sopimuksen, jolla Italian näkemyksen mukaan perustettiin Italian protektoraatti Etiopialle. Maahan virtasi aseita ja pääomaa, ja Menilek pystyi käyttämään näitä uusia voimavaroja painostaakseen Hārerin ympärillä asuvia somalialaisia klaanimiehiä. Vuonna 1889 Italia hankki myös kaksi protektoraattia Somalian koillisnurkasta, ja vuoden loppuun mennessä brittiläisen Itä-Afrikan kauppakomppanian Sansibarin sulttaanilta vuokraama Somalian rannikon eteläosa oli alivuokrattu italialaiselle yhtiölle.

Italia oli näin saanut Somalian siirtokunnan. Vuodesta 1892 vuokrasopimusta pidettiin suoraan Sansibarilta 160 000 rupian vuosivuokralla, ja kahden italialaisen yrityksen epäonnistuttua vuoteen 1905 mennessä Italian hallitus otti suoran vastuun siirtomaastaan Italian Somalimaasta. Jubba-joen eteläpuolella British East Africa Company piti hallussaan Jubalandia vuoteen 1895, jolloin siitä tuli osa Britannian Itä-Afrikan protektoraattia. Britannia ja Italia olivat päässeet vuonna 1884 sopimukseen omien Somalialueidensa laajuudesta, mutta Adwan taistelu (1896), jossa etiopialaiset joukot murskasivat Italiaan soluttautuneet armeijat, muutti tilannetta radikaalisti. Etiopia, joka tuolloin oli itsenäinen Italiasta, oli selvästi sisämaan Herra, ja vuosina 1896-97 italia, ranska ja Britannia allekirjoittivat kaikki keisari Menilekin kanssa sopimukset, jotka rajoittivat Somalian omaisuuttaan. Italia luopui Somalian Ogadenista, ja Britannia erotti suuren osan läntisestä Hawdista protektoraatistaan. Vaikka maata ja näin hylättyjä Somalian klaanilaisia (joita ei kuultu) ei tunnustettu kuuluvaksi Etiopialle, mikään ei silloin estänyt heitä hankkimasta niitä vähitellen Etiopiasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.